Digi ei tapa kohtaamisia – tapahtumat yhteisöllisyyden alustana

Yritys järjestää vuosittain pienempiä ja isompia tapahtumia. On pikkujouluja, tyhypäiviä, koulutuksia, kokouksia… Mutta miten yhteisöllisyys liittyy tähän yhtälöön? Entä tarvitaanko nykyaikaisessa digiyhteiskunnassa enää ihmisten yhteen kokoontumisia vai voisiko asiat hoitaa napakammin netissä?

Mitä on yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on kiehtova ilmiö. Samalla kun sosiologit katsovat sen olevan ratkaiseva elementti mm. perheiden, kansojen tai muiden ryhmien koossa pysymiseen, se on vaikea täysin määritellä tai tavoittaa. Yhteisöllisyys on summa siitä, kun jonkun viiteryhmän keskuudessa vallitsee luottamus, halu sitoutua, läheisyys ja yhteinen motivaatio.

Asioiden konkreettinen yhdessä tekeminen ja kokeminen on iso osa yhteisöllisyyden kokemuksen saavuttamisessa ja syventämisessä.

On asioita, jotka on puhtaasti pakko tehdä yhdessä, kuten vaikkapa hengissä pysymiseen ja yhteisten asioiden hoitamiseen liittyvät työt. Nykymaailmassa iso osa näistä hoituu digitaalisesti ja vaikka toiselle puolelle maapalloa tekniikan avulla. Onko enää tarvetta tehdä töitä fyysisesti yhdessä tai tavata toisia, kun sosiaalinen media on kohta jokaisen ulottuvilla?

Yllättäen on kuitenkin todettu, että yhteisöllisyys on hukassa. Ihmiset kommunikoivat ehkä enemmän kuin koskaan ja silti yksinäisyyden tunne on kasvussa. Näyttää siltä, että tapahtumat ja yhdessä tekeminen ovat paljon muutakin kuin ryhmä ihmisiä samassa tilassa ja niillä on muitakin funktioita kuin hauskan pitäminen tai halutun asian aikaan saaminen. Yksi asia, joka yhdistää sekä erilaisia tapahtumia että yhteisöllisyyttä on rajankäyntirituaalin käsite.

Rajankäyntirituaali luo yhteisöllisyyttä

Vaikka niin saattaisi ensilukemalta ajatella, sosiologian käsite rajankäyntirituaali ei viittaa johonkin muinaiseen kulttiin vaan tänäänkin ajankohtaiseen ilmiöön, jossa ihmisyksilöt ja -yhteisöt auttavat omaa uuteen vaiheeseen siirtymistään kokoontumalla yhteen muutoksen tiimoilla.

Häät, hautajaiset tai vaikkapa vauvan ristiäiset on helppo hahmottaa rajankäynnillisiksi. Jotain vanhaa päättyy ja uusi vaihe alkaa. Vaikka paikalla olisi vain minimijoukko, vaikkapa morsian, sulhanen ja vihkimisen suorittaja, rajankäynti suoritetaan joka tapauksessa.

Myös normaalia elämän kiertoa rytmitetään vuosittain toistuvilla rituaaleilla, jotka vaihtelevat lahjojen antamisesta kermalla täytettävän pullan nauttimisen tai trulliksi pukeutumisen kautta aina ison risukasan sytyttämiseen. ”Jälleen on vuosi kulunut elämässä.” Jos jotakin näistä rajankäynneistä ei itse vietäkään, niistä kuitenkin kuulee vaikkapa kymppiuutisten loppukevennyksessä.

Rajankäyntirituaalit rakentavat yhteisöllisyyttä myös työelämässä

Mutta millaisia rajankäyntejä on työelämässä? Uuden työtilan avaaminen, tiimin tai projektin kick-off, työvuoden summaava juhla (jota pikkujouluksikin joskus nimitetään), jokakeväinen tyhy-päivä, vuosittainen ”Tuo lapsi töihin” -päivä… esimerkkejä riittää. Puhumattakaan uuden työntekijän tervetulleeksi toivottamisesta tai eläkkeelle siirtyvän työntekijän kiittämisestä. Samalla tavalla kuin yksityisjuhlat läheisten kanssa, tällaiset tilaisuudet toimivat yhteisöllisyyden alustoina työpaikoilla. Yhteisöllisyys liimaa henkilöstön yhteen työyhteisöksi ja parantaa työssäviihtymistä, työntekijäpysyvyyttä sekä yhteistyön sujuvuuden kautta työn tuottavuutta.

Työyhteisöt, joissa ymmärretään yhteisöllisyys osana ihmisluontoa ja halutaan vahvistaa sitä, sitouttavat työntekijänsä paremmin.

Yhteisöksi voi hahmottaa oman työporukan lisäksi myös omat asiakkaat ja sidosryhmät. Hekin muodostavat osan työpaikan tärkeää yhteisöä. Tai jos he eivät vielä ole ihan yhteisöksi miellettäviä, olisiko hyvä ajatus kutsua heitä siihen suuntaan?

Yhteisöllisyyden tunteen vahvistaminen sitouttaa ja auttaa rakentamaan kestäviä asiakas- ja sidosryhmäsuhteita.

Uusien tuotteiden ja toimitilojen lanseeraus, henkilöstön ja sidosryhmien yhteinen vuosijuhla tai vaikka organisaation pyöreiden vuosien juhla, avoimien ovien päivä…  Erilaisia mahdollisuuksia törmäyttää henkilöstö, sidosryhmät ja asiakkaat on valtavasti ja osallistujien muistaminen onnistuneilla juhlilla kantaa hedelmää pitkään.

Sidosryhmien edustajat kokevat itsensä tärkeiksi yhteistyötahoiksi ja suhtautuvat teihin yleisesti entistä positiivisemmin, kun heidät on huomioitu. Muistettavat tilaisuudet tuottavat tuloksia vielä vuosien jälkeenkin ja vaikuttavat positiivisesti asiakkaiden ostokäyttäytymiseen. Alihankkijasuhteet parantuvat ja yhteistyön tekeminen jatkossa sujuu entistä sujuvammin yhteisen hyvän kokemuksen siivittämänä.

Entäpä jos asiakkaat tai sidosryhmät ovatkin ihan toisen kulttuurin piiristä? Edessä on tutustuminen heille arvokkaisiin asioihin – kuten myös heille tabuihin asioihin. Kasvokkain kohtaaminen, vieraanvaraisuus ja arvokkaan ajan antaminen on lahja, jota ymmärretään yli kulttuurirajojen – koska ihminen on yhteisöllinen! Matka ymmärtämiseen maksaa vaivan, kun liikesuhteet lujittuvat.

Yhteisöllisyyden rakennuspalikoita tapahtuman tekemisessä

Nyt kun olemme ymmärtäneet ihmisen olevan yhteisöllinen olento, tarkastellaan vielä hieman, millaisista rakennuspalikoista yhteisöllinen tapahtuma koostuu. Jätetään tässä kohdassa pois perhetapaamiset ja kansalliset juhlapyhät ja keskitytään työelämän tapahtumiin.

Jo tapahtuman suunnitteluvaihe voi olla yhteisöllinen. Työntekijöiltä voi kysyä ehdotuksia ja ideoita vaikkapa anonyymisti idealaatikkoon tiputtamalla. Niistä voi vaikkapa palkita. Tapahtumaan kutsuminen ja ilmoittautuminen on merkittävä yhteisöllinen askel, kuten on kaikki tapahtumasta tiedottaminenkin. Mielikuvia, odotusta ja yhteisöllistä pöhinää syntyy, kun yhdessä odotetaan tulevaa h-hetkeä.

Tapahtuma itsessään voi olla sisällöltään ja muodoltaan yhteisöllisyyteen rohkaiseva. Mitäpä jos tällä kertaa otettaisiinkin vähän aikaa johonkin sellaiseen yhdessä tekemiseen, jossa ei mennä jonkun oman naamion taa vaan laitetaan varpaat epämukavuusalueen reunalle ja koetaan jotain yhdessä? Tällaisen kokemuksen jälkeen yhteisöllisyys on syventynyt huomattavasti!

Parhaassa tapauksessa tapahtuma kutsuu kokemaan erilaisia tunteita yhdessä ja siten sitoo osallistujia tunnetasolla yhteen. Muistot tällaisesta kokemuksesta säilyvät todennäköisesti ikuisesti.

Jälkikäteen yhteisö voi muistella kokemusta vaikkapa valokuvien tai videon muodossa – ja antaa palautetta ja ideoita seuraavaan tapahtumaan. Tällaisia rakennuspalikoita on käytössä vain, jos kohtaaminen tapahtuu fyysisessä todellisuudessa, ei digitaalisesti.

Digi on hyvä renki, mutta huono isäntä

Hyvin valmisteltu, tiedotettu ja julkistettu tapahtuma herättää yhteisöllisiä mielikuvia ja muovaa yrityksen brändiä myös heidän silmissään, jotka eivät jostain syystä pysty osallistumaan. Vaikutus leviää siis laajemmallekin kuin vain osallistujien keskuuteen. Tässä suhteessa digitaalinen maailma palvelee erinomaisesti: tieto tapahtumasta välittyy digitaalisesti, säilyy somekanavissa ”ikuisesti” ja nousee esiin joka kerta, kun joku googlaa yrityksen ja esimerkiksi harkitsee, hakisiko juuri sinne töihin tai ryhtyisikö organisaation kanssa yhteistyöhön. Myös jälkimarkkinointi tapahtuu pääosin digitaalisesti. Digi palvelee siis tapahtumia hyvin.

Samalla on aiheellista muistaa myös, kuinka tärkeää aika meille kaikille nykyisin on. Turhat ja venyneet palaverit ja löysästi rakennetut tapahtumat eivät rakenna yhteisöllisyyttä vaan päinvastoin mahdollisesti lisäävät työntekijöiden aktiivisuutta uuden työn etsinnässä. Digitaaliselle viestinnälle on ehdottomasti aikansa ja paikkansa, jotta fyysisen tapaamisen arvoiset tapahtumat saisivat sen arvon ja ajan, jonka ne tarvitsevat lujittaakseen yhteisöllisyyttä.

Mutta kun ymmärrämme, millainen merkitys tapahtumilla on yhteisöllisyyden alustoina, ymmärrämme samalla, että digi ei tule koskaan tappamaan tapahtumia, vaan päinvastoin korostamaan niiden merkitystä. Aika aikaansa kutakin.

Lopussa kiitos seisoo

Vaikka elämme maailmassa, jossa digitaalisuus ja virtuaaliset ”kohtaamiset” kasvattavat jatkuvasti merkitystään, ihmisyhteisöjen tarvetta rajankäyntirituaaleille ja yhteisöllisyyden lujittamiselle ne eivät tule koskaan pyyhkimään. Fyysisiin tapahtumiin kannattaakin panostaa, jotta ne palvelevat sisällöltään ja tunnelmaltaan kaikissa vaiheissaan yhteisön jäseniä ja luovat yhteisöllisyydestä voimavaroja.

Laadukas tapahtuma on käyntikortti, joka kestää ikuisesti paikalla olleiden muistoissa ja kantaa hedelmää vielä pitkään tapahtuman päätyttyäkin 😊

Tekstin kirjoittanut Sirkku Hoikkala on PuskaPromotionin puuhanainen, Angel of Events. Hän loihtii yhteisöllisiä elämyksiä lämminhenkisellä otteella ja auttaa yhteisöjä löytämään omat voimavaransa onnistuneiden tapahtumien aikaansaamiseksi. Silloin kun Sirkku ei tuota tapahtumia, hän pohdiskelee mielellään syvällisiä ja lopputuloksena voi syntyä esimerkiksi oivaltavia blogikirjoituksia, tanssitaideteos tai mitä mielikuvitus vain aikaan saa!

Tykkäsitkö artikkelista? Jaa lukemasi somessa!

Reader Interactions

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa ­uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme ja saat hyviä vinkkejä niin tapahtumatuotantoon, markkinointiin, sosiaaliseen mediaan, yhteisöllisyyteen kuin myös muihin meidän sydäntämme lähellä oleviin asioihin liittyen! Kerromme myös kuulumisiamme ja annamme ajoittain erikoistarjouksia uutiskirjeemme tilaajille 😄

Lähettämällä tämän lomakkeen luovutat meille henkilötietojasi, joita säilytämme ja käsittelemme tietosuojaselosteen mukaisesti.

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaamalla uutiskirjeemme ja saat hyviä vinkkejä niin tapahtumatuotantoon, markkinointiin, sosiaaliseen mediaan, yhteisöllisyyteen kuin myös muihin meidän sydäntämme lähellä oleviin asioihin liittyen! Kerromme myös kuulumisiamme ja annamme ajoittain erikoistarjouksia uutiskirjeemme tilaajille 😄